Opiskelu

Tosiaan, niinkuin mainitsin , opintoni ovat loppusuoralla. Tuntuu oudolta ajatella, etten enää syksyllä palaakaan luennoille ja laskareihin tuttuun ja turvalliseen yliopistoon, jossa olen jo 7 vuotta pyörinyt. Opiskeluaika oli tavallaan helppoa, ei niin, että opinnot sinänsä olisivat olleet helppoja, kurssit kyllä teettivät ihan kunnolla töitä, useimmat. Mutta oli helppo tietää missä olit seuraavana syksynä ja keväänä. Opiskeluaika oli myös niin vapaata. Toki pakollisia juttujakin on ollut, mutta yleensä pystyi itse päättäämään aamulla, että lähdenkö luennolle, vai nukunko vielä hetken. Riitti, kun piti huolen, että harjoitustyöt ym. tehtävät tuli tehtyä ajallaan ja että oppi asiat (tenttiin mennessä). Vaikka joskus tentteihin lukiessa ja vaikeita laskuharjoituksia vääntäessä epäilyttikin, niin nyt on kyllä helppo yhtyä tuohon "opiskeluaika on elämän parasta aikaa" -hokemaan. Toki, eipä mulla just nyt vielä muustakaan oikeastaan ole kokemusta. En usko, että tämä on nyt sitten alamäkeä tästä eteenpäin, mutta erilaista varmasti. En usko, että koskaan enää tulen olemaan näin vapaa. Mutta niinhän se kai menee, opiskellaan muutama vuosi ja sitten työelämään.

Esittäytyminen

En ole suuri Britney Spears -fani, mutta löysin silti hänen laulustaan (Not a girl, not yet a woman) aika sopivan otsikon blogilleni. Ajatukset tuntuvat olevan nykyisin aika sekaisin ja niitä olenkin ajatellut täällä hiukan selvitellä. En tunne olevani vielä nainen, mutten toisaalta enää tyttökään. Olen 25v, täytän syksyllä 26v, mutta silti tuntuu kuin olisin max 21v. Opiskelut alkavat olla lopussa, työelämään astuminen on nurkan takana. Ystävät ovat siirtyneet tai siirtymässä myös koulusta pois ja tuntuu, että moni yhteinen asia on jäänyt pois. Välillä olo on aika yksinäinen, vaikka avomieheni onkin seuranani. Muutenkin tämä taitekohta opintojen päättyessä herättää kovasti ajatuksia. Onhan opiskeluaika ollut "elämän parasta aikaa". No, ehkä tämä näin alkuun ja lisää myöhemmin.